Sen seitsemän yrtin parantavat voimat ja juhannustaiat

Sen seitsemän yrtin parantavat voimat ja juhannustaiat

Elämme keskikesän kauneinta aikaa, ilmassa on taikaa. 

Kesän vehmaus, salaperäinen valo, mystiset tuoksut… ja naimattomat neidot niityillä kirmailemassa.

Juhannus, joka myös mittumaarina tunnetaan, tarkoittanee valon ja keskikesän juhlaa.

Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla.

Ukko eli Ukkoylijumala on suomalaisten ja karjalaisten muinainen sään ja sadon sekä ukkosen jumala.

Mikael Agricolan 1500-luvulla kirjoittaman jumalluettelon mukaan Ukkoa, Väinämöistä ja Ilmarista palvottiin kevätkylvön yhteydessä.

Mythologica Fennicassa kerrotaan v. 1789 Ukon olevan suomalaisten vanhin jumalolento.  Ukko oli muinaissuomalaisten tärkein jumala, sillä hän sai aikaan sateen, joka mahdollisti maanviljelyn.

Suomessa on perinteitä unhoitettu viime vuosina? Koko kevät ja alkukesä on ollut erittäin kuiva ja sateeton Suomessa. Olisiko vihdoin aika ottaa perinteet käyttöön, ja tanssia vaikka juhannuksena kunnon säätanssi ja kutsua Ukko ylijumala apuun?? (taitaa se sade ilman sadetanssia ehkä tulla, ainakin tämän päivän säätiedotuksen mukaan sadetta ja ukkosta on luvassa ja kuulemma juhannuksena vain saunassa on lämmin, toivotaan että tämä tieto  tulee vielä muuttumaan)

Meillä Suomessa ei hirvittävästi huudella perinteiden perään ja se on vähän harmi. Tiesitkö, että Suomi tunnetaan maailmalla muun muassa hiljaisista kansalaisista, neljästä vuodenajasta sekä ilmaisesta koulutuksesta. Voisiko olla tulevaisuudessa jotakin muuta, mistä Suomi tunnettaisiin?

Ennen muinoin juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja, toki tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat.

Naimisiinmenoon ja lempeen liittyvät taiat liittyvät erityisesti juhannukseen, sillä se on ollut muun muassa hedelmällisyyden juhla.

Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin ihan nakuna. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen.Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vastalla/ vihtalla. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. 

Oletko sinä tehnyt juhannustaikoja? Onko sinulla vanhoja tarinoita muistissa juhannus taioista esimerkiksi isovanhempiesi kertomana? Kerro ne eteenpäin omille lapsillesi, näin säilyvät uskomukset ja tarinat elävänä perinteissämme ja  tekeväthän tarinat elämästämme hieman jännittävämpää!

Nykyisin juhannustaiat ovat vähentyneet ja usko taikuuteen on hiipunut huomattavasti. Missä on se meidän lapsenomainen usko ihmeisiin?

  • Yleinen nykypäiviin säilynyt taika on tapa laittaa paikkakunnasta ja perinteestä riippuen juuri tietty määrä, esimerkiksi seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa/yrttiä tyynyn alle juhannusyöksi. Nukkuessa pitäisi sitten aviopuolison ilmaantua unessa. Kimppuun kuuluu kuulemma ehdottomasti saniainen. Ennen näet uskottiin, että saniainen kukkii vain juhannusyönä ja sellaisena se vahvistaisi taikaa erityisesti. (Taikuutta vasta olisi, jos itiökasvi kukkisi!)
  • Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle tai yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen, näkee tulevan puolisonsa yöllä.
  • Iivananpäivää (= juhannus) vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan. Suomessa taitaa olla nykyään niin vähän ruispeltoja, että jos lähtee alasti juoksemaan lähimmälle ruispellolle, voi olla varma, että sulhasehdokkaita ilmoittautuu kymmeniä matkan varrella? 😊
  • Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa pitäen.
  • Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.

 

Se mikä eniten minua kiinnostaa on seuraavan “taian” teko:

Latviassa uskottiin, että juhannuksena ja päivää ennen juhannusta kerätyt yrtit ovat erityisen voimakkaita. Näillä juhannusyrteillä parannettiin ihmisiä ja karjaa.

Tässä Sinulle muutama hyvä yrtti/villivihannes ehdotus, jota kannattaa metsästää oli juhannus tai ei!

Vuohenputki (aegopodium podagraria)

Vuohenputki on hyvä C – vitamiinin lähde aikaisin keväällä. Keski- Euroopassa ja Venäjällä vuohenputkea on pitkään käytetty villivihanneksena. Ranskassa ja Saksassa se on arvostettu vihannes.

Vuohenputkessa on C-, A-, K-vitamiinia, kivennäisaineista kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, fosforia, mangaania, sinkkiä, rautaa, kuparia, kobolttia, kromia ja piitä.

Nuoria lehtiä voi lisätä salaattiin ja muutenkin käyttää ruuanlaitossa. Ne sopivat kaali – ja muihin keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin, laatikko ja pataruokiin ja munakkaisiin. Sämpylä- sekä leipätaikinoihin vuohenputki on oiva lisä.

Lehti sopii silputtuna voileiville. Lehdet ovat erityisen herkullisia kun niitä paistaa oliiviöljyssä ja lisää perunoille, pastaan ja kalan valkokastikkeeseen. Makeisiin piiraisiin se sopii esimerkiksi raparperin kanssa.

Lehdistä voi tehdä teetä tai yrttijuomaa.

Vanhojen lehtien varret kelpaavat laitettavaksi hieman parsan tapaan. Kukkia voi lisätä salaattiin ja keittoon.

Kihtiä, reumaa ja reumaattisia vaivoja hoidetaan vuohenputkiteellä. Vuohenputkesta on apua peräpukamiin ja virtsavaivoihin. Se torjuu tulehduksia, puhdistaa maksaa parantaa sydämen ja verisuonten kuntoa alentaa verenpainetta ja rauhoittaa mieltä.

 

Mesiangervo (filipendula ulmaria)

 

Mesiangervo on koko Suomessa yleinen tuoreilla kasvupaikoilla kuten rannoille, jokivarsilla, ojissa ja tuoreissa metsissä.

Englanninkielinen nimi tulee sanasta meadwort, simaheinä, koska kasvilla on maustettu simaa ja olutta. Muun maussa viikingit käyttivät kasvia simaan ja suomalaisille se oli humalaviinaruoho.

Lehtiä ja kukkia kuivataan talveksi. Se on helppo tehdä ripustamalla kasvit nippuina narulle.

Parhainta mesiangervosta ovat kukat. Lehdistä puuttuvat limakalvoja suojelevat lima-aineet, joten ne saattavat ärsyttää limakalvoja.

Lehdet maistuvat parhaiten teenä.

Lehtiä ja kukkia etikkaan upottamalla saadaan salaattikastiketta. Kukista voi valmistaa hilloa, marmeladia tai siirappia.

Makeat kukat sopivat hillojen, sorbettien ja omena – ja raparperiruokien mausteeksi ja niillä voi maustaa monenlaisia makeita leivonnaisia.

Hyvä tietää:

Salisyylihappo, josta asperiini myöhemmin syntetisoitiin, eristettiin ensimmäisen kerran ilmeisesti mesiangervon nupusta vuonna 1839.

Kasvi on ylivoimainen antioksidantti ja sitä pidetään myös toonikumina (=kuntoa parantava)

Kasvilla on erinomainen PAF-esto, eli se tehoaa haavoihin, kuumeseen, tulehduksiin ja erilaisiin pistoihin. Ulkoisesti se sopii käytettäväksi monenlaisiin kipuihin kuten päänsärkyyn, hermo- ja lihassärkyyn.

Se poistaa virtsahappoa.

Mesiangervo parantaa ruokahalua ja virkistää. Se saattaa alentaa verensokeria ja estää verihiutaleiden kokkaroitumista eli ohentaa verta asperiinin tapaan. Samalla se suojaa vatsaa toisin kuin asperiini.

Mesiangervoa on teeseoksissa, joita käytetään flunssan, sidekudostulehduksiin, reumatismiin ja virtsavaivoihin. Se on erinomainen rohto kuumeeseen, flunssaan, yskään ja keuhkoputkentulehduksen. ”paras lääke” flunssaan onkin seuraava: kuuma vesi kaadetaan pienityn mesiangervonkukkien päälle ja lisätään tujaus rommia sekä hunajaa.

Saksassa lasten flunssateessä on mesiangervoa on kuumetta alentavana ja hiostavana ainesosana yhdessä pajun kuoren, lehmusten kukkien kamomillan ja appelsiinin kuoren kanssa.

Muistatahan, että kohtuu kaikessa myös mesiangervon käytössä. Sitä ei myöskään pidä käyttää raskauden eikä imetyksen aikana, se voi aiheuttaa kohdun supistuksia.

 

Maitohorsma (epilobium angustifolium)

Maitohorsma on koko Suomessa yleinen, mutta Lapissa on järvenranta – ja pahtarotuja, joita ei pitäisi kerätä.

Maitohorsmaa voi kerätä kokonaisina versoina ja ripustaa alaspäin kuivumaan narulle.

Lehtiä voi myös pakastaa, kunhan on ensin kiehauttanut ne. Kukat kerätään ilman kukkavartta, ne voi kuivat tai mieluiten pakastaa jääkuutiorasioissa.

Maitohorsman englanninkielinen nimi fire weed tarkoittaa palopaikoilla kasvavaa. Maitohorsma nimi juontuu siitä , että kasvin uskotaan lisäävän lehmien maidontuottoa.

Maitohorsman lehdet ovat varsin ravinteikkaita: niissä on runsaasti C-vitamiinia, folaattia, B-vitamiineja ja kivennäisaineita kuten kalsiumia, magnesiumia, fosforia, sinkkiä, rautaa, mangaania, kuparia, natriumia, seleeniä, molybdeeniä.

Nuorista lehdistä saa salaattia, teetä. Ne sopivat kaalilaatikkoon, muhennoksiin, kastikkeisiin.

Kukilla voi koristella juomia ja valmistaa simaa, viiniä, hilloa, hunajaa (horsmankukkahunajaa).

Sekä lehdet että kukat ovat käyttökelpoisia vihersmoothieissa ja niistä voi silputa tuorejuustoon.

Maitohorsman lehdillä on suuri antioksidanttinen vaikutus, vaikka kylläkin kasvin joka osa on antioksidanttista.

Lehdet, varret ja juuret poistavat nestettä, supistavat limakalvoja ja lievittävät tulehduksia ja kipuja sekä puhdistavat haavoja. Kasvilla on rauhoittava vaikutus. Lehtiuutteen on havaittu estävän ACE-entsyymiä eli aletavan verenpainetta. Maitohorsma alentaa LDL-kolesterolia ja kontrolloi verensokeriarvoja.

Maitohorsmateetä käytetään astmaan ja yskään, maha- ja suolistovaivoihin, paksusuolentulehdukseen, mahakatarriin, mahahaavaa, ripuliin, eturauhavaivoihin, eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, unettomuuteen ja päänsärkyyn. Maitohorsma edistää ruoansulatusentsyymien tuotantoa, jolloin ruoka pilkkoutuu paremmin.

 

Ahomansikka (fragaria vesca)

 

Ahomansikka kasvaa ahoilla, metsänreunoilla, kalliokedoilla ja lehtometsissä lähes koko Suomessa.

Myös luomuviljeltyä puutarhamansikkaa voi syödä ja hyödyntää kuten ahomansikkaa.

Lehtiä kerätään touko – kesäkuussa ennen kukintaa tai kukinnan aikana. Myös myöhemmin ilmaantuvia uusia lehtiä ja kukkia kannattaa hyödyntää, sillä ukkomansikat eivät tee lainkaan syötäviä marjoja. Lehtiä voi kuivata, hiostaa tai pakastaa. Kuivatut lehdet sopivat hyvin viherjauheseoksiin.

Tuoreet lehdet sopivat erinomaisesti, salaatteihin, kastikkeisiin, kermaviiliin, marinadeihin ja pestoon.

Sämpylöihin, lettuihin, pannukakkuihin niistä saa terveellisen lisän.

Kukat kaunistavat leivonnaisia ja salaatteja.

Miellyttävän makuiset lehdet sopivat hyvin seuraksi teehen maitohorsman ja vatun lehtien kanssa.

Mansikan lehdet ovat erittäin antioksidanttisia sisältämien fenoleiden ja  C – vitamiinin vuoksi.

Lehdet, marjat ja kukat lievittävät tulehdusta. Mansikanlehtitee lievittää hengitystietulehdusta, lisää vitsaneritystä, auttaa ruansulatuskatarreihin, ripuliin ja niveltulehduksiin sekä vahvistaa ikeniä kurlausvetenä.

Ulkoisesti käytettynä lehdet poistavat rasvaisuutta iholta.

Mansikanlehtiteellä on vahvistava ja rentouttava vaikutus.

 

Vadelma (rubus idaeus)

Vadelmaa, vattua eli vaapukkaa on Suomessa tuoreittain kangasmetsien aukioilla, metsänlaiteilla ja teiden varsilla. Lehdet voi kerätä säilöön joko toisen vuoden versoista alkukesällä ennen kukintaa tai ensimmäisen vuoden versoista syyskesällä.

Aivan nuorina tuoreet lehdet kelpaavat salaattiin.

Tuoreita, kuivattuja tai hiostettuja lehtiä haudutetaan teeksi, jota voi juoda aika säännöllisesti pelkäämättä sivuvaikutuksia.

Muiden villivihannesten kanssa vadelman lehdet sopivat hyvin esim. piiraisiin ja muhennoksiin. Kuivatuista lehdistä saa mainiosti viherjauhetta.

Lehdillä on erinomainen PAF-estokyky, joten ne poistavat tulehduksia, alentavat kuumetta ja tappavat bakteereja. Parkkiaineiden vuoksi lehdet parantavat ripulia ja supistavat limakalvoja ja soveltuvat suun ja nielun limakalvojen tulehduksien sekä ihon ja haavojen hoitoon.

Lehtitee auttaa kuukautisvaivoihin: kipuihin ja vuoto-ongelmiin.

Raskauden aikana juotuna tee helpottaa synnytystä ja sen jälkeen toipumista. Lehdet lisäävät virtsan ja sapen eritystä, alentavat verensokeria, ja auttavat ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden tulehduksiin ja ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja.

Lehdissä on C-vitamiinia jopa 800mg/100g.

 

Suolaheinä (rumex-suku)

Ahosuolaheinää on niityillä, pelloilla, tienvarsilla, kallioilla, hiekka- ja sorarannoilla.

Suolaheinät olivat tärkeitä ravintokasveja Ranskassa jo keskiajalla, samoin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Venäjällä ja Englannissa.

Lapinsuolaheinä eli juomu on ollut tärkeä saamelasten taloudessa. Siitä tehtiin juomumaitoa yhdessä väinönputken ja siperiansinivalvatin kanssa.

Oksaalihapon vuoksi suolaheinää on mahdollista syödä raakana vain vähän keitettynä enemmän.

Lehtien keitinvesi on hyvä vaihtaa kahdesti; valtaosa oksaalihaposta liukenee veteen ja maidon kalsium eliminoi oksaalihapon ruuasta.

Suolaheinäruokia pitääkin syödä maitotaloustuotteiden kanssa eikä niitä pidä nauttia liikaa.

Suolaheinässä on kohtuullisesti C-vitamiinia, runsaasti A vitamiinia ja rautaa paljon. Suolaheinät sopivat ruokiin joihin halutaan saada hapanta tai sitruunan makua.

Lehtiä voi syödä esim. mustikoiden kera, kastikkeissa, pestossa, yrttivoissa, tuorejuustossa, raejuustossa ja jogurtissa.

Lehdet soveltuvat myös jälkiruokiin esim. hedelmäsalaattiin, torttuihin.

Suolaheinät voivat parantaa immuniteettia. Suolaheinät ovat diureettisia ne hiostavat, lisäävät ruokahalua, poistavat ilmavaivoja, helpottavat ripulia, alentavat verensokeria ja virkistävät. Niiden runsas kalium saattaa alentaa verenpainetta.

Suolaheinän uskotaan poistavan elimistöstä raskasmetalleja.

 

Siankärsämö (achillea millefolium)

Siankärsämö on yleinen lähes koko Suomessa.

Siankärsämön versoja on helppo kuivata nipuissa narulla. Teho säilyy kaksi vuotta. Myös pakastus onnistuu.

Siankärsämön lehdissä on paljon kaliumia ja kalsiumia ja erittäin runsaasti rautaa ja mangaania.

Siankärsämön lehtiä, kukkia ja kukkanuppuja valmistetaan teeksi, yrttijuomaksi, mehuiksi tai tinktuuraksi.

Nuoret lehdet hyvin pieneksi silputtuna antavat kitkerää makua salaattiin, muhennoksiin, keittoihin, patoihin, kastikkeisiin ja muihin vihannesruokiin. Kasvin voi ryöpätä, jos maku on liian vahva. Lehtiä voi silputa voileivälle ja lisätä rahkaan, yrttivoihin, levitteisiin ja tuorejuustoon sekä kuivata viherjauheen osaksi.

Siankärsämön lehtiä ja kukkia käytetään myös viinien, viinan, oluen ja liköörin mausteeksi.

Siankärsämön flavonoidit, tanniinit ja haihtuvat öljyt ovat antioksidanttisia ja torjuvat tehokkaasti tulehduksia. Siankärsämöllä on sytotoksisia ja voimakkaasti antiseptistä vaikutusta bakteereihin, sieniin ja viruksiin.

Siankärsämö on hyvin monipuolinen rohto jota voi käyttää toonikumina ja mieskunnon parantajana. Sitä kutsutaan myös naisten yrtiksi ja sillä lääkitään muun muassa epäsäännöllisiä tai liian runsaita kuukautisia, kuukautiskipuja, valkovuotoa ja vaihdevuosivaivoja.

Siankärsämö tyrehdyttää liiallista verenvuotoa, kiihdyttää aineenvaihduntaa, helpottaa reumaattisia vaivoja, parantaa ruoansulatusta ja ruokahalua sekä hillitsee ripulia ja ilmavaivoja. Sillä on sekä virkistävää mutta myös rauhoittavaa, stressiä lievittävää ja unettomuutta poistavaa vaikutusta.

Siankärsämöllä on pitkä historia kuume- ja haavarohtona.

Sitä pidetään lymfajärjestelmää parantavana.

Se lisää vitsaneritystä ja desinfioi virtsateitä sekä auttaa ien- ja hiivasienitulehduksissa.

Siankärsämöviina on ollut Keski-Euroopassa kauan sisäisessä käytössä. Siankärsämömehua myydään siellä terveyskaupoissa.

Raskauden aikana ei suositella siankärsämöä, koska se voi käynnistää keskenmenon.

Muista tämänkin villivihanneksen kohdalla kohtuullinen käyttö.

 

WOW – MITÄ VAIKUTUKSIA NÄILLÄ VILLIYRTEILLÄ/-VIHANNEKSILLA ON KEHOOMME.

 

Tartu tilaisuuteen ja ota ilmaiset luonnon ainekset osaksi arkipäivääsi – uskon, että kehosi kiittää.

 

Toki Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat myös juhannussauna koivuvastoineenjuhannuskokko ja juhannustanssit

Juhannuskokon, kokkovalkean, juhannustulen tai kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.


”Nauti uusia perunoita, voita, silliä ja hiukan tilliä sekä mansikoita ja makkaroita,   Tee saunaan tuore vasta tai vihta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Kuuntele sateen ropinaa. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, naura ja tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä rauhallisia kesäöitä. Nauti kesästä ja yöttömästä yöstä, valosta ja taioista. Ota elämä lungisti.”

 

TAIANOMAISTA JUHANNUSTA SINULLE!

lähteet:

Sinikka Piippo: Villivihannekset

Edellinen artikkeli Miten saan kauniit hiukset, vahvat kynnet ja siloisen ihon?
Seuraava artikkeli Hyödylliset vinkit parempaan vatsan kuntoon