D-Vitamiinit

D-vitamiini on rasvaliukoinen kalsitrioli-hormonin esiaste. Tutuin D-vitamiinin muoto on D3-vitamiini eli kolekalsiferoli. Ihmisen iho valmistaa D3-vitamiinia, kun se altistuu auringonvalolle. Lisäksi D3-vitamiinia voi saada lähinnä eläinperäisistä ruoka-aineista: rasvainen kala, ravintorasvat ja kanamunat. Joissain kasviksissa esiintyy D2-vitamiinia, joka on kuitenkin huonommin ihmisen hyödynnettävissä kuin D3-vitamiini. D-vitamiini on varsinkin talvella suomalaisille tärkeä vitamiini.

Päivittäisen saannin vertailuarvo D-vitamiinilla on 5 µg (Eviran ohje 17052/3). Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta kuitenkin suosittelee D-vitamiinia päivittäin alle kolmivuotiaille lapsille 10 µg ja aikuisille 7,5 µg.
D-vitamiinille on hyväksytty seuraavat terveysväittämät:

- D-vitamiini edistää kalsiumin ja fosforin normaalia imeytymistä/hyödyntämistä
- D-vitamiini edistää veren normaalia kalsiumtasoa
- D-vitamiini edistää luiden pysymistä normaaleina
- D-vitamiini edistää normaalin lihastoiminnan ylläpitämistä
- D-vitamiini edistää hampaiden pysymistä normaaleina
- D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
- D-vitamiini osallistuu solujen jakautumisprosessiin

D-vitamiinin puutos?

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja siitä, miten samansuuruinen veren D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa D-vitamiinin säätelemien geenien toimintaan. D-vitamiinin optimaalinen annos voi siis vaihdella yksilöllisesti. Myös D-vitamiinin todellisen tarpeen määrä vaihtelee yksilöllisesti esimerkiksi ruumiinpainon mukaan. D-vitamiinin puutosoireita voivat olla alttius sairastua nuhakuumeeseen herkemmin, lihasten ja luiden heikkous, masennus, turvotus, korkea verenpaine, painonnousu ja uupumus.

Voiko D-vitamiinia saada liikaa?

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on ehdottanut turvallisen D-vitamiinin käytön ylärajaksi 100 µg vuorokaudessa ja alle kymmenvuotiaiden lasten ylärajaksi 50 µg vuorokaudessa. Jatkuva runsas D-vitamiinin yliannostus voi aiheuttaa ummetusta tai ripulia, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, oksentelua, sydämen rytmihäiriöitä ja voimakasta väsymystä. Jos liikasaanti on jatkuvasti suurta, luusto saattaa haurastua ja kalsium voi kertyä pehmytkudoksiin.